Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Dear thief...

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Dear thief...

Tänä aamuna ajattelin lähteä rannalle. Meinasin ottaa kameran mukaan ja kuvata surffareita. Avasin reppuni, nostelin päällä olevat vaatteet, hedelmät ja vesipullot pois päältä. Alta löytyi isoja myttyjä sanomalehtipaperia, jota en kyllä itse ollut sinne laittanut. Kameroita ei näkynyt missään.

Kappas, varas iskenyt. Liekö ollut sama joka varasti bussissa siltä yhdeltä mieheltä ne rahat, en tiedä. Mun Canonin järkkärillä, Canonin pokkarilla ja Canonin 75-300mm linssillä on ilmeisesti nyt sitten uusi koti ja minulla suuri suru. Kiitos viimeisestä melkein viidestä vuodesta, olit rakas kamera.

Yhteisarvohan näille kaikille kolmelle on yli tonnin verran, joten kyllähän tuo pisti hieman vihaksi. Mulla kaikki nuo kamerajutut ja läppäri siis repussa, jonka kaikki hihnat kieputtelin nilkan ympäri nukkuessani, reppu oli pääasiassa lattialla jaloissani, välillä pääni alla tyynynä. Se milloin kamerat lähtivät kävelemään, on arvoitus. Kumma juttu on, että vasta tänä aamuna sen huomasin. Mutta kun tiedoitus ekasta ryöstöstä bussissa tuli, avasin vain vetoketjun, katsoin että täynnä tavaraa se yhä on nostelematta sen kummemmin ylempiä tavaroita. Eihän mulla mielessäkään käynyt, että rosvo ovelana voisi laittaa jotain tilalle.

Onni onnettomuudessa oli se, että mulla oli rahavyössä paidan alla mun rahat, passi, luottokortit ja kännykkä. Niitä olisi hankalampi korvata. Samoin ihmettelen, ettei mun läppäriin koskettu, vaikka se oli samassa paikassa kameroiden kanssa - ja hyvä niin, koska läppäri on ehkä mulle kaikista tärkein, vaikka rahallisesti se ei kameroiden veroinen olekaan. Siellä on kuitenkin kaikki mun kuvat ja muistot ja lisäksi se on aika korvaamaton yhteydenpitoväline.  Tänään kävin poliisiasemalla (jännä ettei Perun pääkaupungin turistipoliisissa ole yhtäkään englanninkielentaitoista) ja sain raportin vakuutusyhtiölle toimitettavaksi. Nyt sitä empatiaa vakuutusyhtiöltä vasta toivotaankin, mä todella toivon että se korvaa täyden hinnan kaikista laitteista. Jos korvaa, yritän ehkä Ecuadorista ostaa uudet. Siihen saakka tulee vähän kuvatonta blogimateriaalia, valitan.

Nyt lähden kohti bussiasemaa ja Pohjois-Perua, toivotaan että ensi yönä ei lähde tavaroita pitkäkyntisten matkaan!

Tunnisteet: ,

3 kommenttia:

14. maaliskuuta 2013 klo 8.28 , Blogger Tuula kirjoitti...

Grrr, siis ihan masentavaa! Varkaat ovat kumman viekkaita. Ajattele, ettet ollut tajunnut mitään. Suututtaa ihan sinun puolestasi.

 
14. maaliskuuta 2013 klo 18.54 , Blogger Sunna kirjoitti...

Ou nou! Toivottavasti vakuutuksyhtiö on kiltti ja muistaa sinua tukulla rahaa:)

 
14. maaliskuuta 2013 klo 22.21 , Blogger Laura kirjoitti...

Oli tosi kieroa, mielestäni kun nukuin tosi huonosti ja heräilin vähän väliä, joten mulla ei ole mitään käsitystä missä vaiheessa joku on päässyt mun laukulle ilman että en oo tajunnut yhtään mitään. Uskomatonta musta tosin sekin että tajusin sen vasta seuraavana päivänä, mutta sen nyt melkein voi pistää vaan oman huolimattomuuden piikkiin. Tosin mitäpä sekään olisi auttanut, olisin vaan nukkunut huonosti ja murehtinut. Toivotaan että vakuutus korvaa kaiken!

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu