La Paz + ratsastuskuvat Tupizasta + haaste

La Pazissa takana nyt kolme yötä ja en ole oikeastaan tehnyt mitään. Salar de Uyunin jälkeen on ollut kiva latailla pattereita, nauttia siitä että on netti käytössä ja olla vain. Neljä päivää tiiviisti samojen ihmisten kanssa tarkoittaa myös sitä, että mulla on ollut mun epäsosiaalisuusvaihde päällä ja mun dormin ihmiset pitää mua varmaan maailman tylsimpänä ihmisenä. Mut ei se mitään! Mulle on tullut myös ihan ihme unirytmi: meen kymmenen maissa illalla nukkumaan ja herään kahdeksalta aaamulla ilman kelloa. Mikä mua vaivaa, mua, parasta yökukkujaa jonka tiedän?!

Eilen kiertelin kaupungilla ja ostin kaiken mitä olin haaveillutkin ostavani täältä. Nyt olen onnellinen. Mun rinkka vaan on mahdottoman painava. Odotan jo kovasti, että pääsen vuorilta pois lämpimämmille apajille (täällä päivällä lämpötila on noin 15 astetta, yöllä jäätävämpää) ja voin lähettää painavat vaatteet paketissa Suomeen.

En muuten muista olenko aiemmin täällä blogissa maininnut siitä, miten reissatessa en hirveästi jaksa innostua isoista kaupungista ja sama toistuu täällä. Jotenkin pienissä kaupungeissa on sitä tunnelmaa paljon enemmän. Varsinkin kun mun suuntavaisto ja kartanlukutaito on ihan onneton. Silloin sitä arvostaa, että uudessakin kaupungissa voi lähteä huoletta ilman sen kummempia ennakkotietoja ja paikkaan voi tutustua jalan. Vai kaipaako joku muu ennemmin isojen kaupunkien saasteita ja melua? Ja jos joku ottaa kortin "mutta yöelämä..."-esiin, voisin väittää että persoonallisimmat baarit ja hauskimmat illat ovat olleet juuri niissä tuppukylissä keskellä ei-mitään. Tai ehkä mä sitten loppujen lopuksi olen pesunkestävästi maalta, who knows.

Ei mulla asiaa sen kummemmin ole. Kaupungista ei juuri kuviakaan ole kun ei vaan ole jaksanut ottaa. Ratsastuskuvat Tupizasta on vielä julkaisematta ja lykkään tähän myös mun shoppailut. Tänään kahden maissa lähtee bussi Titicaca-järvelle Cobacabana-nimiseen pikkukaupunkiin (3½ tuntia, n. 3,5e), jossa olisi tarkoitus viettää 2-3 yötä ja sitten jatkaa matkaa Perun puolelle. Cobacabanasta tuskin taas nettiä löytyy, joten siellä tosiaankin taas nautitaan kirjoista ja rauhasta.

 

Miniviltti, jonka ostin jo Uyunista jäätävien bussimatkojen varalle ja siitä en kyllä enää luovu, täällä päin kätevin juttu ikinä. Lisäksi aina tuohon kääriytyessäni tulee mun hevonen Lissu mieleen, sillä on yksi fleeceloimi jossa on ihan sama kuvio ja väri :) Hinta n. 3e.

Maailman pehmoisin villapaita ikinä, alpakanvillaa of course. Hinta n. 7e.

Tajusin, ettei kaikki tavarat varmaan mahdu rinkkaan, joten ostin vaaaaltavan kassin, johon mahtuu mun päiväreppu sisältöineen ja rinkkaan mahtumattomat tavarat. Yllättävän hyvin kaikki kuitenkin rinkkaan upposivat. Voin siis shoppailla lisää! ;) Tällä oli hintaa n. 13e.

Toinen villapaita, joka ei ole ihan yhtä pehmoinen kuin toinen, mutta alpakanvillaa kuitenkin. Hinta 8e.

Superpehmoiset villasukat 3e ja muhkea kaulahuivi 3e. Molemmat alpakanvillaa.

Ihanaihanaihana nahkalaukku jota kuolasin monta päivää ennen kuin raaskin ostaa. Tätä en löytänyt mistään halvemmalla kuin 15e (ja tuokin hinta oli huolellisen tinkimistyön tulosta). Rakkautta. Tuo on suh iso, haaveissa on vielä ostaa Suomen pakettiin meneväksi samanlainen ilman tuota kuviota pikkulaukkuna.

Siinähän ne, kaikilla yhteensä hintaa about 55e vaikka pistin itselleni shoppailurajan 100e. Ylpeä itsestäni! Halvemmallakin olisi löytynyt, mutta ne eivät tuntuneet aidolta alpakanvillalta vaikka myyjät niin väittivätkin. Ennemmin maksan vähän lisää ja olen varma materiaalista. Tosin vähän haaveilin hamstraavani lisää noita villasukkia ja pari villapaitaa lisää, totesin nimittäin testikierroksen jälkeen että nämä villapaidat olisi ihan täydellisiä myös tallilla syksyisin ja talvisin, mutta en näitä kahta raaski tallikäyttöön pistää. Ja kerta rinkkaankin vielä mahtuis! ;)

La Paz

La Paz meidän hostellin kattoterassilta

Kaupungin katedraali, ehkä ainoa "nähtävyys", jonka täällä ollessani olen nähnyt

Randomkuva, jonka Geva mulle lähetti. Uyunista, junien hautausmaalta.

Ja taas La Paz. Kaupungissa on helppo suunnistaa ilman karttaakin pinnanmuotojen mukaan. Pääkatu on alimpana ja sitä ympäröivät rinteet. Kaupungissa on tosi rasittavaa kävellä kun se on yhtä ylä- ja alamäkeä ja tässä korkeudessa on niin ohut ilma, että se ottaa keuhkoihin tosi nopeasti, portaista puhumattakaan.

Tupizasta meidän 5h-ratsastusreissulta Sophien kanssa

Oisko ees vähän Wild West-yhtäläisyyksiä?

Hepat parkkeerattiin aina minne sattuu ja siinä ne pysyi. Mulla on vaan yksi kysymys: miksei tällä yhdellä kaverilla ole suitsia?

Luulin menneeni ratsastusreissulle, mutta päädyinkin kiipeilemään. Alla meni puro, jonne ei halunnut molskahtaa. Vähänkö oli reidet tuosta jumissa seuraavana päivänä, oli oikeasti hankalaa! Musta ei tuu kalliokiipeilijää.

Lissu (mun hevonen) olisi tässä vaiheessa singonnut jo kilometrin päähän jos se olisi tuolla tavalla jätetty.

Mun heppa Derby oli ihan mukava ratsu. Vähän kokeilin koulukiemuroitakin ja kyllähän se jotain jopa osasikin, olin yllättynyt.

Meidän opas Mauricio ja sen photoface.

Sellasia. Sitten vielä haaste, jonka Sunna mulle jo aikoja sitten laittoi, mutta en ole ehtinyt siihen aiemmin vastailemaan.

1. Each person tagged must post 11 things about themselves.

1. Tällä hetkellä mulla on hirveä ikävä hevosia ja ratsastusta. Abivuonna oli kiire ja tohina ja hevoset vähän jäi, jolloin kyseenalaistin koko harrastuksen. Nyt on ollut ihana huomata, että kyllä ne vaan on niin kiinteä osa mun elämää, etten vaan osaa olla ilman. Etenkin varsakuume on valtava!

2. Naurettavinta edellisessä kohdassa on se, että mitään muuta en ikävöi juuri nyt Suomesta kuin omaa tammaani Lissua ja sitä fiilistä kun onnistuu treeneissä. Ootte tekin ihania kaikki kaverit ja perhe, mutta...

3. Sovittiin eilen kaverin kanssa, että ellei kumpikaan päästä kouluun tänä syksynä, muutetaan joka tapauksessa Tampereelle. Katsotaan miten käy! Varmaan lojutaan vanhempiemme nurkissa kuitenkin, haha.

4. Usein mietin, mikä olisi unelmieni paikka asua. Bali olisi täydellinen, jos siellä olisi hevosia. Täydellinen yhdistelmä olisi ranta + surffausmahdollisuus + hevoset (siis ihan oikeat hevoset joilla voi ratsastaa kunnolla, ei sellaiset puskaratsut joilla voi käydä metsässä köpöttelemässä). 

5. Haluaisin oppia puhumaan espanjaa sujuvasti. Ranskan haluaisin myös sille tasolle, että rohkenisin sitä puhua, tällä hetkellä ainoastaan luen ja ymmärrän ranskaa ihan ok.

6. Seuraavaksi haluaisin matkustaa Afrikkaan (unelmareitti olisi maitse Euroopan ja Afrikan halki Etelä-Afrikkaan saakka), Guatemalaan, Filippiineille, Myanmariin ja Papua-Uusi Guinealle. Niin, ja Balille.

7. Jenkit eivät ole ikinä mua kiinnostaneet ja tuskin sinne tulee lähdettyä moneen(kymmeneen) vuoteen. Ainoa mihin voisin kuvitella matkustavani olisi  ehkä kliseinen New York.

8. Kuitenkin musta tuntuu, että tämän reissun jälkeen reissut on hetkeksi reissattu. Voi olla, että on ihan mukava asettua aloilleen joksikin aikaa, varsinkin kun kesäkin menee Irlannissa. Ja ihan kuin mulla edes rahaakaan olisi enää lähteä mihinkään.

9. Reissatessani olen huomannut sen olevan oikeasti terapeuttista. Elämää, sen kulkua ja tulevaisuutta tulee mietiskeltyä ihan eri näkökulmasta, kun on oikeasti aikaa istahtaa alas ja ajatella. Aluksi pidin itseäni vain vähän höperönä, mutta monien keskustelujen jälkeen olen todennut, etten todellakaan ole ainoa.

10. Rakastan lukemista. Sekin on tietyllä tapaa terapeuttista mulle. Lukioaikoina ei vaan jostain syystä ollut aikaa rauhoittua kirjan ääreen kunnolla ja nyt on ihanaa kun on ollut loputtomasti hetkiä tarttua kirjaan.

11. Olen teeaddikti. Inhoan reissun päällä sitä, kun teetä ei ole jatkuvasti saatavilla. Kuuma kuppi + kirja + villasukat + viltti on vain täydellinen kombinaatio, ei väliä missä päin maapalloa on. Lisäksi kaipaan sitä, kun maitoa saa ihan oikeassa tölkissä pussin sijaan. Tai sitä, että ylipäänsä on ihan oikeita supermarketteja.


2. They must also answer the 11 questions the tagger has sent for them.

 1. Kun ostat jonkin tavaran (ruokapala, vaate tms), ajatteletko, mistä se on peräisin ja miten se on tuotettu?
Tunnustan että en hirveästi. Poikkeuksena ehkä silloin, jos materiaalia nimenomaan korostetaan esimerkiksi "tämä on aitoa nahkaa, tämä on aitoa lampaanvillaa", silloin ehkä kyseenalaistan ja tsekkaan uudestaan. Jos rinnalla on ympäristöystävällisempi vaihtoehto, todennäköisesti toki tartun siihen (esim vapaan kananmunia jne) jos vain oma rahapussi sen sallii. Joskus tosin olen sokea ja jos näkyvillä ei valmiina ole ympäristöystävällisempää vaihtoehtoa, saatan vain ottaa ensimmäisen joka silmiin sattuu.

2. Jos pääsisit unelmiesi koulutuspaikkaan, mikä se olisi?
Tampereen yliopisto (journalistiikka). Myös Aalto-yliopisto kävisi (dokumentaarinen elokuva) tai Turun yliopisto (mediatutkimus + luova kirjoittaminen sivuaineeksi)

3. Oletko perfektionisti vai huithapeli vai jotain siltä väliltä?
Arkielämässäni olen ehkä vähän perfektionisti, ahdistaa jos koulutyöt on tehty sinne päin, olen melkoinen yhdysssananatsi ja sotkuinen huone on mulle todella vastenmielinen ajatus. (Tosin myöhässä olen aina, vaikka kuinka yrittäisin olla täsmällinen). Reissatessa sen sijaan kuulen jatkuvasti muiden huokailevan "kun sä olet noin spontaani", ja "sä olet niin huoleton." Ehkä mun loma-alter ego on sitten eri?

4. Tykkäätkö fantasiakirjallisuudesta tai -elokuvista? 
En. Harry Potter on ainoa fantasiasarja, josta olen tykännyt. Fantasialeffat eivät silti pure, ei juurikaan edesharry Pottereissa. Vampyyrijutut on kaikista rasittavimpia. Twilightin Bella on ehkä kirjallisuushistorian (ja elokuvahistorian) ärsyttävin hahmo ikinä. Tosin Liisa Ihmemaassa on mun lemppari Disney ja lempparikirjoja, mutta sitä nyt en suoranaiseksi fantasiaksi menisi laskemaan, vaikka mielikuvituksen varassa mennäänkin.

5. Mitä sinulla on aina takkisi taskuissa?
Ei mitään erityistä. Ehkä huulirasva, kännykkä, auton avaimet...

6. Tunnetko olosi kotoisammaksi pikkukylässä vai isossa kaupungissa?
Siltä väliltä. Pikkukylässä kasvaneena osaa arvostaa pienen kaupungin etuja, mutta liian suuri kaupunki ahdistaa. Kaupugin laidalta laidalle pitää pystyä ajamaan alle tunnissa (mikä on esimerkiksi Sydneyssä mahdotonta.) Suomessa tosin mikään kaupunki ei ole liian iso, tosin Helsinki ei kuitenkaan olisi mun ensimmäinen valinta, mutta lähinnä vuokrien hintojen takia. Paikkakunnalla saisi kuitenkin olla sen verran kokoa, että kaikkia ihmisiä ei tunne naamataululta ja uusiin ihmisiin tutustuminen on mahdollista.

7. Mitä tekisit 5 000 eurolla?
Astuttaisin tammani keväällä ja laittaisin loput säästöön opiskeluja varten.

8. Mitä teet yleensä viikonloppuisin?
Yleensä Suomessa ne vierähtivät tallilla (tai lukion loputtua töissä) päivisin, silloin tällöin iltaisin baariin. Yleensä kuitenkin viikonloppuillat tulee vietettyä kavereiden parissa. Reissatessa viikonlopulla ja viikolla ei ole juurikaan eroa.

9. Millä tavalla tykkäät matkustaa? (Kulkuväline, budjetti, kulkutapa...)
Hitaasti, maitse, halvalla. Juna on lemppari, bussikin on ihan jees. Erityisesti Suomen ulkopuolella, koska maisemat on niin erilaiset. Toisaalta tykkään lentämisestäkin (ja etenkin lentokentistä), se on vaan vähän turhan kallista.

10. Mikä saa sinut itkemään?
Jaa-a... Huomaan, että ratsastuskisoja katsoessa jonkun voittaessa tai tehdessä onnistuneen suorituksen mulle meinaa tulla tippa linssiin, en tosiaan tiedä miksi?

11. Lukio vai amis ( hahaa). 
No tämä nyt on vähän päivänselvä ja hassu kysymys. Lukio.


3. They must also create 11 questions to ask bloggers they have decided to tag.

1. Mikä on unelmiesi matkakohde?
2. Kuka on lempikirjailijasi?
3. Milloin viimeksi tunsit olosi onnelliseksi?
4. Kuka on esikuvasi?
5. Mistä haaveilet juuri nyt?
6. Millaisen arvelet elämäsi olevan kahdenkymmenen vuoden päästä?
7. Koira vai mies?
8. Lempivuodenaikasi? Perustele.
9. Jos olisit merirosvo, mikä olisi nimesi?
10. Mikä olisi ammatti, johon et ikimaailmassa ryhtyisi. Miksi?
11. Oletko turhamainen tai pinnallinen? Jos olet/et ole, miksi ja miten?

Nyt en tähän hätään jaksa muita haastaa kuin Annin ja Mirkan, onnea ;)

Nyt mä lähden kohti bussiasemaa ja Titicacaa. Heippa!