Ei se voi olla väärin lähtee maailman ääriin

"Ja jos mä nään lunta ni sen on oltava unta
Ei kylmästä tietookaan
Tiedä mitään hienompaa
Ja mä haluan nähdä ja kokea
en voi loputtomiin asioita hokea"

Balilta ei hirveästi raportoitavaa, täällä on leppoisasti elelty nyt neljä yötä omassa punkassa ja voi miten on mukavaa. Olen mm.

- muistanut jälleen miksi Kutan yöelämällä on maineensa

- tanssinut yhden illan aikana enemmän kuin kävellyt, esimerkiksi Sky Gardenin kattoterassin pöydillä

- ...jonka vuoksi  seuraavana aamuna en meinannut päästä sängystä ylös lihasten huutaessa hoosiannaa

-  käynyt laimeissa allasbileissä melkoisen hulppeassa Pro Surfin Beach Loungessa ja tuntenut itseni erittäin alipukeutuneeksi

- hankkinut paikallisen sim-kortin ja numeron (Suomen numero ei käytössä siis!) mikä on helpottanut elämää täällä suuresti. Ei tarvitse sopia treffejä enää epämääräisesti seuraavan puolipäivän aikaan kolmannen palmupuun alle, vaan voin ihan oikeasti soittaa ja sanoa että tää tulis nyt

-  surffannut

- ... jonka vuoksi käsivarret, hartiat, selkä ja vatsalihakset ovat kroonisesti jumissa varmaan loppuelämäni

- ...ja turhautunut omaan säälittävyyteeni isommissa aalloissa. Kun ei vaan haba riitä. En enää yhtään ihmettele miksi surffarit näyttää siltä kuin ne olisivat syntyneet proteiinipirtelöt kourassa

- tallentanut Deden nimellä "Bali Brother" puhelimeeni. Sielunveli, check!

- todennut, että Balilla ei joulua juhlita ja vähän ollut surkeana siksi

- ...mutta piristynyt tajutessani, että voin pakollisen Ylpeys ja Ennakkoluulo-maratonin ja Lumiukon katsoa myös tv-kaistalta! Ehkä naapurikahvilasta haen kupillisen kuumaa kaakaota kaveriksi ja villasukat jalassa katson läppäriltä telkkaria
- ...mutta todennut että joulu rannalla surffaten ja aurinkoa palvoen ei ole yhtään hullumpi ajatus sekään

- saanut kummastelua osakseni paikallisilta lähes päivittäin, koska matkustan yksin

- keikkunut skootterin kyydissä miten sattuu, koska Dede ei huoli mua kyytiin jos matkustan kuten nolot länkkärit, pitäen takaa kiinni siis
- saanut ekan tyttökaverin, kivaa! Sattuu vieläpä olemaan kaimani, vaikka sataprosenttisesti indonesialainen onkin
- tajunnut hostellini sijainnin olevan täydellinen ja opetellut suunnistamaan sinne mitä tahansa pikkukujaa pitkin
- pohtinut kuka kumma on käynyt parina yönä kolmen aikaan koputtelemassa mun ovea. Ei ole tehnyt mieli avata. Respan työntekijästä ei ole paljon myöskään apua, kun se nukkuu tiskin takana...
- huomannut joutuvani selittelemään tupakoimattomuuttani hämmästyttävän usein
- pohtinut jaksanko ensi viikolla heittää pikkureissun Gilille ja Lombokille Deden kanssa Voi olla etten jaksa.
- kiittänyt korkeimpia voimia After Sun-voiteesta. Kun ei vaan opi, että se aurinko polttaa, vaikka aiemman 35 asteen sijaan lämpöä on enää 30.

Tämmönen mesta oli Beach Lounge. Myöhemmin illasta vähän polskittiinkin altaassa ennen jatkamista Sky Gardeniin.

Dede + allekirjoittanut + Sky Garden

Ilman tommosta kutsua ei allaspailuihin ollut mitään asiaa, Dedellä sattui olemaan yksi ekstra joka liikeni mulle. Tommoset tosi jänskät ja salaperäiset maskit saatiin ovella.

Deden villi tukka liehuu ilosesti tuulessa päivän surffailujen jälkeen

Mun pitäs asua tolla kadulla!

Vasta tänään huomasin matkalla hostellille tosi makeen sivukujan täynnä graffitteja

Näin villiä ja jännittävää on elo täällä tällä hetkellä eikä näillä näkymin liiemmin muutosta ole tulossa. Jouluna täällä on ikään kuin low season, joten aika rauhassa saa vaellella. Biitsilläkin tuli tänään vain kaksi aasialaisturistia pyytämään yhteiskuvaa halleluja! En suostunut. Paikalliset ennustavatkin, että joulun jälkeen turistivyöryt tulee ja uutena vuotena räjähtää. Sitä odotellessa. Nyt vaan (muutaman tunnin päikkäreiden jälkeen hehe, rannalla kölliminen on vaa rankkaa!) lompsis hakemaan kupillinen jääcappuchinoa naapurista ja valmistautumaan iltaan.