En kestä enää

Edellisen postauksen jatkeeksi ilmoitusluontoinen asia: en sitten ilmeisesti menekään San Pedro de Atacamaan lauantaina. Sergio soitti just ja kertoi yrittäneensä varata mulle bussilippua sinne ja sieltä kerrottiin, että tiet on mennyt poikki ja arvatkaas vaan minkä takia: tulvien!

Miksi oi miksi taas, miksi aina minä?! Luulin päässeeni kaikista tulvahuolista ja luonnonkatastrofeista Australiasta päästyäni, korkeintaaan odotin jotain maanjäristystä tai tulivuorenpurkausta, mutta ne sentään olisivat tuoneet vähän vaihtelua. Se siitä kuivasta meiningistä. Atacaman aavikko pohjoisessa on sitä paitsi maailman kuivin alue, miten siellä suunnalla voi yhtäkkiä sataa kaatamalla, kysynpä vaan?

Kyllä taas pienen ihmisen hermoja koetellaan... Lauantaina haluan Santiagosta lähteä, se on ihan varma, mutta nyt sitten pitää keksiä plan B. Chilessä mua ei oikeastaan kiinnosta mikään muu kaupunki San Pedron lisäksi (ja sinne mun pitää joka tapauksessa myöhemmin mennä, koska sitä kautta haluan ylittää rajan Boliviaan). Rupesin miettimään vaihtoehtoa, että josko menisinkin lauantaina Buenos Airesiin muutamaksi päiväksi odottelemaan tulvien laskua ja San Pedroon pääsyä. Argentiina on vaan Chilen lisäksi kovin kallis maa :/

Tragikoomisinta tässä on ehkä se, että Sergio sanoi, ettei ole ikinä elämänsä aikana muista San Pedrossa tulvineen. Mä näköjään saan maapallon kuivimmatkin alueet lainehtimiaan vedestä.

Tässä vielä uutinen aiheesta, jossa paikallinen kuvailee mm. "Tämä on kaaos", ja kehotetaan turisteja pysymään kaukana alueesta. Sähköt, vedet, tiet ja kaikki on poikki. Helvetin hienoa.