Sydney nähty

Healeyden vieraana olin loppujen lopuksi vähän reilun viikon. Käytiin vielä katsomassa pakolliset oopperatalo ja Harbour Bridge ja toki myös Bondi Beachilla tiirailemassa surffareita. Sääli että käytiin niin myöhään, että kuuluisat hengenpelastajat olivat jo päättäneet työvuoronsa siltä päivältä. Meillä oli jo pomminvarma suunnitelma miten menisin aallokkoon kiljumaan kohtalokkaasti "Help, I come from Finland, I can't swim, I was just skating on the ice when it melt and...!" Mutta, ei hengenpelastajia, ei vuosisadan rakkaustarinaa. Pöh. Myös hirvivitsejä olen saanut kuulla enemmän kuin tarpeeksi. Mikä niissä on niin huvittavaa, c'moon?

Siellä pöjötetään. Mijaa nauratti kun olin paljon innostuneempi heidän supermarketin itsepalvelukassojen näppäryydestä kuin oopperatalosta. Mutta fakta nyt vaan on se, että tuo pömpeli oli ihan samannäköinen kuin kuvissakin.

Harbour Bridge, ihan samanlainen kuin Nemoa etsimässä-leffassakin, ei ylläreitä siis.

Sydneyn satamasta tuli vähän Singaporen Marina Bay mieleen. (Niin no, jännä juttu, molemmat on satamia, joten...)

Bondi Beach. Ovelasti ujutin minut, Mijan ja Susaninkin kuvaan.

Tämä raukka surffari joutui mun uhriksi. Siis mun kameran uhriksi.

Bondilla oli isot altaat

Keskiviikkona tehtiin päiväreissu parin tunnin päähän Sydneystä Katoomba-nimiseen paikkaan katsomaan Blue Mountainseja Laran kanssa, johon alunperin tutustuin Kuala Lumpurissa. Lara asuu Sydneyssä ja sanoi käyvänsä vuorilla vuosittain, joten mestat oli sille tutut. Junalla mentiin ja junasysteemi täällä onkin mukavan näppärä, jopa minä osaan lukea sen karttaa! Lisäksi junalla kulkeminen tuntuu olevan ainoa halvan oloinen asia täällä: edestakainen kahden tunnin matka ilman opiskelija- tai muita etuja oli 11,80 dollaria. Australiassa ehkä kannattaisi olla kansainvälinen ISIC-opiskelijakortti, tuntuu ainakin että sillä saa täällä jotain etuja. Itse olin laiska enkä sitä Suomessa silloin hankkinut. Aasiassa siitä ei kyllä olisi ollut mitään iloa.

Blue Mountainsin kolme siskoa

Laran kanssa matkalla alas

Junassa tsukutsuku

Katoombassa käytiin myös ihanassa kahvilassa, jonka kaikki työntekijät elelee kommuunissa kylän reunamilla. He meille jakeli lehtisiä kommuunielämisestä ja kutsui käymään. Ei tällä kertaa käyty, mutta olipahan hauska tavata näitä kuuluisia kommuunieläjiä. Jotenkin heidän elämäntyylinsä on hirmu kiehtova, miten voikin elää käytännössä ilman varsinaista rahaa, luomuvihanneksia viljellen. Itse tuskin kykenisin.

Muina päivinä hengailtiinkin lähinnä kotona, etenkin tiistaina, jolloin lämpötila kohosi 43 astetta plussan puolelle. Aika lailla altaassa tuli köllittyä se päivä. Yksi ilta käytiin katsomassa Hobitti lähiostarin leffateatterissa, mutta oli melkoinen pettymys - ihan kuin olisin katsonut Taru Sormusten Herraa uudestaan.

Tähän saakka Australia on näyttäytynyt mulle ihan mukavana välietappina, mutta ehkä jopa aavistuksen tylsänä ja turvallisena Aasian eksotiikan jälkeen. Ihan tyytyväinen olenkin nyt, että päätin täällä viettää vain yhden kuukauden. Varsinkin älyttömät hinnat vähän masentaa. Surffilaudan vuokraus 20 dollaria, 2 tunnin surffaus opetuksessa 99 dollaria, ratsastus 50-100 dollaria, dormi Byron Bayssa 30-40 dollaria... Ei naurata. Onneksi mulla nyt on yöpaikkoja ja sohvia muutamassa paikassa niin voi vähän yrittää säästää majoituskuluissa.

Eilen iltana jatkoin matkaa bussilla parin suomalaistytön, Annin ja Annikan kanssa 12 tunnin matkan päähän Byron Bayhin. Meillä on siis Greyhound-yhtiön minitraveller-bussipassit Hervey Bayhyn saakka, eli voidaan matkustaa Sydneystä sinne vapaasti minä päivinä halutaan ja pysähtyen matkalla missä halutaan. Hintaa tällä passilla oli 160 euroa. Ihan näppärän oloinen systeemi. Takaisin Sydneyyn pitää varmaan sitten lentää loppukuusta. Aamulla seitsemän aikaan saavuttiin tänne ja nyt ainakin kolme yötä vietellään täällä. Saa nähdä josko Byron Bay saisi mut edes vähän innostuneemmaksi Ausseista!