Haaveista totta

Ihan alkuun pieni arvoitus. Vilkaiskaas kahta seuraavaa kuvaa ja koittakaa arvata mitä tein tänään (tämä on muuten tosi vaikea!)

Mancora on tosi turistoitunut paikka ja siksi olinkin lentää pyllylleni hämmästyksestä kun menin rannalle aamulla ja näky oli tämä. Missä ihmiset?!

Tämmönen näky odotti myös melkein suoraan hostellin edessä.

Arvaatteko?


Lopputuloshan oli tämä:

Voi juku miten olen onnellinen nyt. Buenos Airesin laukkakilpailuiden jälkeen en uskonut enää sen veroista hevoselämystä tällä reissulla saavani, mutta kyllä tämä pisti aika kovan vastuksen. Kuinka moni heppatyttö ei muka ole haaveillut autiolla rannalla laukkaamisesta kohti auringonlaskua? Mun bucket list vaan lyhenee lyhentymistään. Mulla sattui tuuri ja mun ratsu Felipe oli ihan loistava persoona, vähän villi, mutta hyvällä tavalla. Pukkeja tuli kun en antanut laukata ja kun viimein laukattiin niin sit muuten kans laukattiin - mokoma poni kiisi hirmuista kyytiä! Ei tuo ehkä ihan enää poni ollut, mutta siinä 150cm tuntumissa, eli ei koolla pilattu. Lisäksi hepoilla oli niin menohaluja, että käytännössä ravattiin koko tunti. Kivaa Kambodzan ja Bolivian laiskojen ponivätyksien jälkeen, joilla tuntui kunto loppuvan jo puolen tunnin kävelyn jälkeen. Aluksi yritin saada hevosen vaan vuokralle tunniksi, mutta biitsin pojat eivät suostuneet. Vaihtoehdot olivat joko, että joku pojista tulee kävellen mukaan, mutta se ei hirveästi houkutellut, koska siten meno on kovin hidasta. Toinen vaihtoehto oli, että poika tulee mukaan hevosella, mutta se maksaa kymmenen solea lisää ja siihenkään en suostunut. Hetken intettyäni vuokrausideaa poika hyppäsi hevosensa selkään ja totesi, että selvä, nyt mennään maksoit kymppiä tai et. Ja sit mentiin. Lopulta hintaa tunnin reissulla oli noin 9e, mikä musta oli vähän siihen nähden, että muuten Mancorassa tuntuu hinnat olevat muuta Perua korkeammat.

Tämän voimalla leijun metrin maan yläpuolella varmaan vielä viikonkin päästä. Joka tapauksessa, eilen saavuin Mancoraan lopulta siinä kahdeksan maissa ja jostain syystä olin niin poikki, että kävin vaan ulkona syömässä ja painuin pehkuihin. Loki-hostelli täällä on tosi makea, ihan kuin kalliimpikin lomaresortti. Löytyy allasalue, suora yhteys merenrantaan, valtavat riippumattoalueet ja baarista voi piikkiin hakea syötävää ja juotavaa pitkin päivää (vaarallista...). Mitä muuta tarvitsee? Hintaa tosiaan vähän päälle 8e/yö kuuden hengen dormissa ja aamupala sisältyy hintaan. Tämä päivä menikin muuten vain altaalla aurinkotuolilla lojuen ja altaassa polskien ja vesilentopalloa pelaten israelilaisten kanssa. Tänä iltana täällä olisi tiedossa Havaiji-bileet.

En ole ikinä nähnyt koirien viihtyvän meressä kovin syvällä, korkeintaan vähän kierivän vesirajassa. Nuo saksanpaimenkoirat sen sijaan olivat hulluna kepin perään ja uivat ihan uskomattoman isojen aaltojen läpi sitä hakemaan.

Näkymä mun huoneen parvekkeelta

Mun upouusi kamera oikuttelee. Oikeesti?! Mua seuraa joku paha kamerakarma. Mä en tiedä miksi, mutta välillä tulee teksti "objektiivivirhe" ja se yrittää itsekseen sulkea objektiivia, mutta ei kykenekään vaan pitää ihan karmivaa räksättävää ääntä. Jotenkin sitä tökkimällä oon sen lopulta aina saanut sisään ja sit se on aina jonkin aikaa toiminut. Ettei objektiivin väliin olisi joku hiekanmuru joutunut tai jotain? Toivotaan, että se menee ohi tai kestää edes Suomeen asti, että voin kiikuttaa sen johonkin korjattavaksi. Kuinkakohan monta kameraa vakuutusyhtiö voi korvata yhden reissun aikana? :D Mun seuraavan matkavakuutuksen ehtoihin varmaan yhtiö lisää jo kohdan "ei korvaa kameroita."

Lisäksi mulla on pieni pulma. En osaa päättää lähdenkö huomenna Ecuadoriin vai odotanko maanantaihin ja jatkankin pakulla matkaa parin italialaisen ja chileläisen kanssa, kun ne tulevat silloin tänne Mancoraan. Lobitoksessa tutustuin Jacopoon ja he matkustaavat campervan-teltta yhdistelmällä ja kutsui mut mukaan Ecuadorin osiolle. Kuulostaa ihan hirmu mahtavalta, mutta ongelma on se, että mulla on vain kaksi viikkoa Ecuadorissa ja tietysti haluan nähdä mahdollisimman paljon. Pojat taas ovat surffareita ja reissaavat ainoastaan isojen aaltojen perässä ja suht hitaalla temmolla. En tiedä niiden tarkkaa suunnitelmaa (tuskin niillä edes on sitä), ja ja... Itse haluaisin käydä ainakin Banosissa ja Quitossa sisämaassa ja muun ajan viettää rannikolla, ei niin väliä missä. Mutta jos pojat rannikolla reissaavat, ehkä liityn heidän seuraan ekaksi viikoksi ja sitten toiseksi viikoksi jatkan itsekseni Quitoon ja Banosiin. Ehkä odotan maanantaihin ja kun kuulen poikien matkasuunnitelman ja muun, päätän. Löhöillään nyt sit siihen asti Mancorassa.

Mitä muuten pidätte uudesta ulkoasusta? Oli tarkoitus vaihtaa vain banneri (kiitos paljon siitä, Miretta!!), mutta sitten innostuinkin pistämään koko sivun uusiksi.