Birthday Girl
Hehkeät naiset biitsillä uinnin jälkeen tänään, takana myös toverimme (not). Ja kyllä - Essillä on bikinit päällä, uskokaa tai älkää. |
Asia johon en varmaan koskaan totu, on sääntöjen kiertäminen. Suomessa säännöt ovat sääntöjä ja laki on laki. Täällä sen sijaan yövahti tulee kuiskaamaan, että alkoholi hostellilla on ihan ok (pomo poissa), vaikka ulko-oven vieressä isolla lukee sen olevan kiellettyä. Vieraat eivät ole sallittuja tiettyinä aikoina, mutta eipä tuo ole kovin paljon ketään tuntunut liikuttavan ketä kavereita meidän terassilla mihinkin aikaan on. Poliisit voi aina lahjoa, joten oleellista ei ole, onko ajokortti vai ei, vaan käteisen määrä takataskussa. Hauskaa sen sijaan on, että vasta pari yötä täällä oltuamme tajusin, että meillä on sisäpihalla yövahti vahtimassa. Taas yksi ammattikunta, jota ei käy kateeksi. Hauska seikka on, että vahtien tehtävä on ottaa kaikilta täällä kävijöiltä ID-kortti jemmaan vierailun ajaksi. Sillä ehkäistään kuulemma sitä, että Indonesian prostituoidut eivät pääse tyhjentämään hölmöjen turistien arvotavarakätköjä, mikä tuntuu olevan suht tyypillistä täällä.
Illan pimeydessä sitten jatkettiin kaupungille Essin ja Nazin kanssa, kaikki kolme ahtautuneena saman skootterin kyytiin (kyllä äiti, Naz oli selvin päin). Nähtiin tuttuja ja vähemmän tuttuja ja hauskaa oli! Illasta ei oikeastaan sen enempää, kun kuvamateriaaliakaan ei oikeastaan ole.
Nukkumaan kömmittiin viiden-kuuden välillä ja seuraavana aamuna jälleen siivooja herätti meidät. Päätettiin (taas) uhmata ihosyöpää ja suunnata biitsille. Matkalla vähän shoppailin vielä itselleni synttärilahjoja kahden mekon ja yhden topin verran (en jaksanut tinkiä paljoakaan, n.14e yhteensä). Musta on muuten kehkeytynyt melko kätevä tinkijä täällä, ainakin kun vertaa Essiin (mikä ei tosin ole kovin paljon vaadittu). Essi oli yhdessä kaupassa nähnyt niin suloisen poikalapsen nukkumassa, että halusi käydä katsomassa sitä. Pojan äiti oli kertonut heidän tulevan joka aamu kaukaa kaupungin ulkopuolelta ja että päivät ovat pitkiä. Säälistä Essi oli sitten ostanut vain jonkun topin sieltä eikä edes raaskinut juurikaan tinkiä.
Paikallisten suurinta hupia on hyppiä aalloissa |
Lapsien surffitreenejä seurattuani olen todennut, että niillä on ihan mieletön tasapaino! |
Ihonvärin palvonta täällä on muuten välillä aika hurjaa. Kauppojen hyllyillä aurinkorasvojen vieressä on valkaisuvoiteita. Respan nainen ihailee meidän ihoa harva se päivä ja käy kerran kuussa klinikalla vaalennuttamassa ihoaan. Yksi meidän kavereista ei surffaa (vaikka osaisi!!!), koska ei halua ihonsa olevan yhtään tummempi kuin se nyt on. Ja me länkkärit paahdetaan itseämme tuntikaupalla rannalla melanooman uhalla ja kotimaassa ravataan solariumissa.
Nää ruokakuvat omistan Ellulle ;) Indonesialaisesta ja balilaisesta ruoasta on tullut kyllä yks mun lemppareista! Tälläiset "hienommat" annokset maksaa 3-4e, katuruoka 1-2e. |
Banaaninlehtiin käärittyä kanaa. Tämä annos tosin oli vähän pettymys, mikään ei oikein maistunut miltään. |
Tunnisteet: Bali, juhlimisia, Kuta Beach, makuja maailmalta
2 kommenttia:
Aaaaaaw! Oon nyt kyllä aika otettu tuosta omistuksesta ^^ Omnom taas, hyvältä nuo ainekin näyttää.. ja pakko kyllä sanoa että tuo poika osaa kyllä laulaa ja soittaa. ;p
No kandee ollakin ;) totta, ja livenä kuulostaa vieläkin paremmalta!
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu