Little Indiaa, Marina Bayta ja Night Safaria

Nyt alkaa olla Singaporen päivät ohi ja eilinen olikin melko raskas päivä. Lähdin aamusta jo liikenteeseen ainoana missionani hankkia bussilippu seuraavalle päivälle Kuala Lumpuriin Malesian puolelle. Heräsin vasta yhdentoista jälkeen, sillä edellinen ilta menikin loppujen lopuksi vähän myöhään jutellessani ranskalaisen Julianin kanssa. Julian on matkalla takaisin kohti Pariisia 7kk:n matkalta Uudesta-Seelannista ja Australiasta, joten juteltavaa riitti.

Joku rukouspaikka, jonka ympärillä pyöri vahva suitsukkeiden haju

Singaporen taidekoulu

Saippuakuplajuttuja, iik!

Moskeija, jonka sisään mulla ei ollut mitään asiaa sortseissani

Bussipaikka löytyi suorastaan hämmästyttävän helposti hostellin respan tyypin antamien ohjeiden avulla ja lipun osto nopeasti. Siitä jatkoin kävelyä ja katselua ja tajusin, että olin jättänyt karttani huoneeseen eikä mulla ollut hajuakaan mihin menisin ja mitä haluisin nähdä. Kävin jutskailemassa kamerakaupassa tyypin kanssa samalla kun ostin mun objektiiveihin uudet linssinsuojukset (älkää kysykö miten mä nekin jo oon onnistunut hävittämään). Olin ajatellut käydä tsekkaamassa Little Indian, ja sainkin neuvoksi vain "kävellä tuohon suuntaan n.25min". Ok, niin tein. Taisin mennä melkoisten mutkien kautta, mutta sehän ei haitannut. Matkalla kävinkin jostain hienosta hotellista pyytämässä kartan, mutta vaikee sitä oli lukea kun en tiennyt tarkkaa sijaintiani. Juuri kun päätin, että nyt otan tarkan selvän missä olen, totesin että kappas, Little India-kyltithän ne siinä.I did it!

Norsuja, norsuja!

Yksi katu oli täynnä tyyppejä piirtämässä, taide- tai arkkitehtiopiskelijoita maybe?

Hirveesti kaikkea ihanaa krääsää

Intialaistemppeli

 Little Indiassa aikani kierrettyäni menin syömään. Siellä oli valtavasti vegepaikkoja, joten meninkin sit sellaiseen. Eteen iskettiin joku tosi hyvä keitto, riisiä, kananmuna, litteä leipä ja salaatti. Ei ehkä mikään kulinaristisen elämys tähän saakka, muttta ihan ok. Ihmettelin vaan kun intialaisukot myhäili mulle huvittuneina...? Nooo, syykin selvisi myöhemmin, mutta siitä lisää sitten. Joku toi mulle kukkakuvioidun nenäliinapaketinkin, ilmeisesti jonkinlainen ystävällinen ele, who knows.

Siitä sitten jatkoin matkaa ja taas vailla sen kummempia ideoita. Arvoin lähtisinkö Chinatowniin vai Marina Bayhyn. No, ongelma ratkesi kun intialaiskaveri nimeltä Anand kurvasi mun takaa juttelemaan. Tyyppi oli kovin kiinnostunut mistä mä tulen ja mihin mä menen. Toisessa lauseessa jo kävi ilmi kuinka "sexy girl" ja "hot and blond" mä olen. No joo.Ei ehkä parhaat eväät näin niin kun alkuun, mutta tää kertoi olevansa menossa Marina Bayhyn ja lupasi esitellä mulle paikan jos lähden mukaan. Selvä!

Marina Bay oli vähän juippialuetta, korkeita pilvenpiirtäjiä ja silleen. Anand osoittautui loppujen lopuksi tosi hyväksi tyypiksi kunhan se rauhottu vaan hieman ja lopetti hokemasta siitä kuinka upeaa on jutella vaaleen tytön kanssa. Anand on parhaillaan Singaporessa töissä jossain teknologiafirmassa ja palaa vuoden päästä Intiaan. Kaikenlaista tuli juteltua Intiasta ja kulttuurieroista, joten iltapäivä oli loppujen lopuksi tosi mielenkiintoinen, vaikka itse Marina Bay nyt ei juuri säväyttänytkään. Ja Anand oli hirmu ylpee kun kaikki muut intialaistyypit katto sitä. Jes. No, ainakin tein jonkun onnelliseksi tänään.

Anand selitti myös miksi ne ukot nauroi mulle kun mä söin. Oli kuulemma hirmu hellyyttävää kun mä söin riisin haarukalla. Ai miten se sit ois pitänyt syödä? No käsin tietysti! Yök...

Marina Bay

Joku taidemuseo/-näyttelymesta

Anand ja päivä, jota hän ei kuulemma unohda koskaan. Lupasi rakentaa mulle vaikka talonkin Intiaan. Jes.

 Marina Baysta hyppäsin taas metroon ja hurautin takaisin hostellille. Oltiin sovittu tärskyt Julianin kanssa ja lähdettiin kohti Singapore Zoota ja siellä olevaa Night Safaria. Perille päästäkseen piti ensin ottaa metro ja sitten jatkaa bussilla. Perille päästiin ja loppujen lopuksi paikka oli hirmusen kiva. Siellä kuljettiin välillä sellasessa pikkujunassa, jossa samalla kerrottiin kaikkia juttuja eläimistä. Löytyi niin tiikeriä, leijonaa, kirahvia, norsua ja vaikka mitä ja kymmenittäin eläimiä, joiden nimeä en edes tiedä suomeksi. Ja pikkukenguruita! Yö teki koko hommasta vielä jännempää ja monet eläimet tuntui hirmu aktiivisilta pimeässä. Käveltiin myös sellasen mangrovemetsän läpi, jossa oli Malayan Flying Foxeja, eli maailman suurimpia lepakoita VAPAANA. Siis puolen metrin päässä roikkumassa meidän nenistä ja syöksymässä meidän päiden yläpuolilla. Se oli vähän no, karmivaa.

Julian, pikkujuna ja ankaraa karttatyöskentelyä

Pakollinen (hehkeä) todiste siitä, että olin minäkin paikalla!

Ilta menikin aika nopeasti sillä reissulla, ja hostellille palattiin ensin bussilla ja loppumatka taksilla, koska metro ei enää kulkenut puolenyön jälkeen. Käytiin syömässä riisikanajuttua ja tultiin hostellille. Kokonaisuudessaan oli hirmu kiva päivä, opin mm. miten ajetaan skootterilla liikenneympyrässä Pariisissa, mitä viiniä juodaan minkäkin ruoan kanssa ja että Gangnam Style soi kaikkialla Singaporessa. Täällä muuten on hirmu tiukkoja sääntöjä monessakin asiassa, esimerkiksi purkan syönti ja hallussapito on kiellettyä, huumeiden hallussapidosta joutuu hirteen (siitä oli iso varoitusteksti myös meidän tullilapuissa) ja metroasemat on hirmu siistejä, koska siellä ei saa syödä tai juoda eikä siellä ole edes roskiksia.

Kokonaisuutena sanoisin, että Singapore on ihan jees, varmaan hyvä maa aloittelijalle aloittaa seikkailu Aasiassa, mutta ei se mua kovin suuresti vielä sykähdyttänyt. Hyvä siis nostaa kytkintä ja jatkaa eteenpäin. Tänä iltana nimittäin olen jo Kuala Lumpurissa. Nyt lähden bussiasemalle, heippa!