KL !

Huh mikä päivä...

Asemalle pääsin ja bussi löytyi juuri sieltä mistä pitikin. Ennen lähtöä kävin nappaamassa mukaan thaimaalaisesta salaatin ja löysin elämäni ensimmäisen ruoan, jota en vaan voi syödä. Tarkistin, että se on miedosti maustettu, eli ei tulisimmasta päästä. Silti sain ehkä alas alle puolet kun suu ei yksinkertaisesti kestänyt. Onneksi mulla oli vesimelonia ja vettä, niillä iloisesti pärjäsinkin taukopaikalle asti.

Bussi oli näin suomalaisnäkökulmasta melko luksus, yksityinen paikka, superpehmeä tuoli, jossa oli mukava vaikka nukkua ja hintaan sisältyvä vesipullo. Vieruskaverimummot vaan nauroi mulle kun kiskoin jo alkumatkasta villasukkia jalkaan. Mutta siellä oikeasti on aika viileää, kun kuski hurauttaa ilmastointinupit kaakkoon.

Malesian rajalle Johor Bahruun meni vain 40 minuuttia. Siellä ei muuta kuin ulos bussista, passien tsekkaus ja leimaus ja takaisin bussiin. Sit huristeltiin toisen rakennuksen eteen, taas ulos bussista, tällä kertaa matkatavaroiden kanssa. Taas kateltiin mun nassua passista, läpivalaistiin tavarat ja takaisin bussiin. Done!

Seuraavan kerran pysähdyttiin parin tunnin päästä jollain taukopaikalla puoleksi tunniksi. Siellä sain vaihdettua Singaporen dollarini Malesian ringgiteiksi, ostettua vähän lisää hedelmiä syötäväksi (en voi sille mitään, oon vaan ihan hulluna noihin fruit-mix-juttuihin joita saa pikkukojuista) ja käytyä vessassa. Ja mikä iloinen ylläri mua siellä vessassa odottikaan: ensimmäinen aito aasialainen kyykkyvessa! Käytännössä siis reikä lattiassa. Mutta  tämä maalaistyttöhän ei moisesta hämmästy ja toimitus sujui melkein rutiinilla. Vesisuihku paperin sijaan tosin tuntui vähän liian extremeltä heti alkuun, mutta onneksi mulla kulkee paperia mukana laukussa.

Myöhemminkin pysähdyttiin pari kertaa vessatauolle, mutta itse pysyin visusti bussissa. Arvioitu 5-6 tunnin matka venyi lopulta 7½ tuntiin, kiitos taukojen ja Kuala Lumpuria lähestyttäessä syntyneen ruuhkan. En ole ikinä - siis ikinä - nähnyt mitään vastaavaa kun KL:n iltaruuhka. Kello oli jo yhdeksän illalla ja silti siellä seisoi 10-12 kaistaa ihan tukossa samaan suuntaan meneviä autoja. Vähän alkoi jo hermostuttaa, koska a) on perjantai-ilta b) on jo pimeää c) olen uudessa vieraassa kaupungissa eikä sataprosenttisen tarkkaa tietoa hostellin sijainnista ole.

No, sittenhän homma meinas alkaa levitä käsiin. Kun bussi pysähtyi, tyyppi edessä huusi "Kuala Lumpur". Päätepysäkki siis, ookoo, minä ajattelen ja hyppään pois niin kuin kaikki muutkin. Päätin napata taksin suosiolla yksin pimeessä harhailun sijaan. Kerroin osoitteen ja sit mentiin. Ihmettelin kun matka tuntui aika pitkältä, koska Google Mapsin mukaan kävellen bussin päätepysäkiltä piti olla 2,2 km. Kysäisinkin kuskilta mikä meidän lähtöpaikan nimi oli. Times Square. Metsään meni, osa 1. Hienoa, olin tainnut hypätä kyydistä liian aikaisin. Tosin se nyt ei vaarallista ollut, hostellille oltiin menossa joka tapauksessa.

Päästiin perille ja katoin hostellia. Näytti aika hienolta, oli laukunkantaja ja kaikki. Tarkastin että onhan tämä hostelli eikä hotelli. On on, vakuuttelivat. Sisällä selvisi, että kuski oli tuonut mut "Reggae Mansion"- nimiselle hostellille, vaikka olin antanut oman hostellini osoitteen. Metsään meni, osa 2. Oma hostellini oli nimeltään "Reggae Guest House  2" ja sijaitsi saman tien toisessa päässä. Ei muuta kun rinkka selkään ja kävelemään.

Siinä vaiheessa multa alkoi mennä hermot. Muutama kiva tyyppi kyllä tuli neuvomaan mua perille, mutta tajusin niiden kaikkien neuvovan mua kohti "Reggae Guest House 1:stä", joka sijaitsee tunnetun Reggae Barin  yhteydessä. Lisäksi kun piti tarpoa jonkun hemmetin perjantai-illan kiinalaiskarnevaalin läpi (hostelli sijaitsee Chinatownissa), alkoi v-käyrät nousta huolestuttavan korkealle. Muuan mukava pyöräilijäpappa sitten toi mut perille ja kiittelin vuolaasti. Mutta jos joku on varmaa niin se, etten astu enää jalallanikaan mihinkään hostelliin, jonka nimessä on "reggae".

Tunti lopulta meni matkalla bussilta hostellille. Nyt nukkumaan ja nollaamaan päivä. Huomenna vaihdan hostellia kivempaan, eilen varatessani se ei vaan ollut vapaa tälle illalle, joten pakko oli tulla nyt yhdeksi yöksi tähän. Tosin on tämäkin ihan mukavan oloinen paikka, siisti ja simppeli hostelli, jonka sijainti vaan on aika kurja.

Jotenkin tuntuu,etttä alkureissusta on tullut niin paljon liikuttua ja touhuttua eikä ole ehtinyt vielä päästä mukaan reissuun ja sisäistää kaikkea. Luulenkin, että seuraavat muutamat päivät tulee vietettyä aika leppoisissa merkeissä. Haluan vaan hetken olla, lukea ja käydä välissä syömässä. Elää yksinkertaista elämää hetken. Kaupunkia käyn katsomassa vain tasan sen verran kuin huvittaa, vaikka sen uhalla, että missaan jonkun supertärkeän turistikohteen. Piste.

Johan tuli vuodatus. Mutta ei se mitään! Tänään en kuvannut ollenkaan, mutta eiköhän ensi postauksessa ole vähän kuvitustakin.