Love the life you live, live the life you love

Pikapäivitystä tähän väliin kerta koneelle pääsin piipahtamaan.

Makassar on tähän saakka ollut veikeä kokemus. Täällä olen saanut maistaa ensi kertaa ihan oikeaa paikallisten elämää ja sehän kelpaa. Tosin kovin monelle paikalliselle tuskin joka aamu kiikutetaan aamupalaa sänkyyn… Olen ihan rakastunut paikalliseen teehen (ja sitähän tarjoillaan kaikkialla ja koko ajan ja jos et tajua huomauttaa yhden kupin riittäneen, pian nenäsi edessä nököttää toinen, edellistäkin täydempi kuppi) ja indonesialaiseen chilikastikkeeseen. Perheen äiti lupasikin mut joku ilta opettaa  tekemään kyseistä kastiketta ihan itse.

Oikeesti, onko mitään suloisempaa?!

 Täällä islamin ympärillä  pyörivä kulttuuri ei onneksi ole millään lailla häiritsevä tai silmiinpistävä, toisin kuin joissain pienempänä vierailemissani maissa. Olen kuullut monen reppureissarin sanoneen, että Indonesia voisi olla mielenkiintoinen maa matkustaa, mutta ennakkoluulot muslimeja kohtaan kuitenkin asettavat jonkinlaisen henkisen esteen varata lentoja. Ihan turhaan! Täällä ihmiset ovat todella kohteliaita, ehkä ripauksen sisäänpäin vetäytyneempiä kuin Balilla, mutta todella kiinnostuneita kuitenkin kaikista, jotka ovat putih, valkoisia. Yhteisön asettamat kirjoittamattomat säännöt tietysti luovat vähän ankaramman ilmapiirin Baliin verrattuna, jossa turistien tuomien vaikutteiden myötä saarella ei oikeastaan ole mitään sääntöjä.  Täällä Naz ottaa lävistykset pois, itse peittelen pikkuruista tatuointiani ja perheen äitiä ihmetyttää, jos Naz taputtaa mua kaverillisesti olkapäälle tai tyrkkää mua selästä liikkumaan eteenpäin – minkäänlaista kosketuskontaktia eri sukupuolten kesken ei täällä juuri näy. 

Silti täällä olen viihtynyt mainiosti. Perhe on mukava ja mun päivittäiset ilot koostuvat mm. hetkistä, jolloin Sheila melkein neljä vuotta ymmärtää mitä tarkoitan. Yllättävän hyvin niinkin pieni hoksaa, että yhteistä kieltä ei ole ja käsittää mitä merkillisimmätkin elekielen viittomat. Ei ole ehkä mitään suloisempaa kuin pieni tyttö, joka vastaa mun terima kasih:n (kiitos) kovaan ääneen kikattaen sama samaaaaaaa (ole hyvä)!

Täällä ollaan mm. shoppailtu ostarilla mulle uudet kengät edellisten pohjan hajottua, syöty, varattu lentoliput 17. päivälle, syöty, käyty satamassa katsomassa auringonlaskua hassun ankkaveneen kyydissä, katsottu kaikki Madagascar-leffat  ja ai niin, syöty! 

Pari päivää sitten Naz halusi viedä mut tapaamaan entistä englanninopettajaansa koululle. Ihmettelin vähän miksi ihmeessä, mutta paikan päällä se selvisi. Päädyin lopulta koko parikymmenpäisen luokan eteen vetämään tunnin loppuun.  Lopulta vietettiin 1,5 tuntia jutellen oppilaiden kanssa mun matkasta, Suomesta ja minusta. He halusivat tietää ihan kaiken aina Suomen säästä ja kielestä meidän talon väriin ja mun lempikukkaan. Sain lempinimen ”Prinsessa Laura” ja join ihan liian monta kupillista teetä. Jos Suomessa kävisi samoin ja ulkomaalainen tulisi extempore-visiitille, ei varmasti suomalaiset oppilaat pitäisi keskustelua yllä puolentoista tunnin ajan, vaan istuisivat melko tuppisuina. Täällä kuitenkin keskustelu kävi ja kaikilla tuntui olevan mukavaa – myös minulla!  Lopulta en edes jutellut juurikaan koko opettajan, Mr Lalan kanssa, joten hän kutsui mut talolleen seuraavana iltana.

Opiskelijat tunnin jälkeen :)

Seuraavana iltana yhdeksän maissa siis mentiin ja siellä olikin aluksi vastassa vain kymmenkunta oppilasta katsomassa englanninkielistä opetushenkistä tv-sarjaa. Täällä Mr Lalan oppilaat kirjaimellisesti kylpevät aamusta iltaan englannin kielessä, sitä ei voi kiistää. Myöhemmin Lala saapui paikalle ja lopulta juteltiin pari tuntia. Mr Lala on kyllä persoona isolla peellä. Hän on hartaan muslimin näköinen valkoisessa kaavussaan ja hassussa hatussaan ja elämänkokemusta ja viisauksia häneltä ei kyllä puutu. Sähköjen katkettua kynttilänvalo teki koko keskustelusta vieläkin mielenkiintoisemman. Muutama oppilas oli myös meidän kanssa ja mulle tuli jostain syystä mieleen Jeesus ja opetuslapset. Jotenkin asetelma tuntui niin samalta – Lala tuntuu olevan pojille jonkinlainen mentori ja henkinen opastaja. Lala kertoili Sulawesin 600 vuotta sitten kukoistaneesta kannibalismista, naisen roolista täällä (kaiken yläpuolella, tietysti) sekä antoi vinkkejä ja tuttujen puhelinnumeroita meidän tulevaan Tana Torajan reissuun – ja kertoi siellä olevan parhaillaan hautajaiset menossa, mahtavaa!

Eilenillalla jälleen piipahdettiin English Zonen tiloissa ja juttelin mm. Suomen politiikasta yhden oppilaan kanssa (kyllä, minä ja politiikka samassa lauseessa, uskokaa tai älkää) pari tuntia. Sieltä jatkettiin fish partyihin. Käytännössä siis kokoonnuttiin yhden pojan talolle, istuttiin lattialla ringissä ja syötiin sormin grillattua kalaa, riisiä ja chiliä. Ja niiskuteltiin yhdessä, oli sen verran tujut chilit pistetty tarjolle.

Täällä jälleen olen hämmästellyt valkoisen ihon ihannointia, Indonesiassa se tuntuu olevan todella iso juttu. Kaupan hyllyt pursuavat valkaisevia saippuoita, rasvoja ja jopa deodorantteja ja paikallisen saippuasarjan näyttelijät ovat luonnottoman valkoisia. Sain viimein siihen myös selityksen: Sulawesin ensimmäiset kuninkaalliset olivat valkoisia ja kotoisin Kiinasta. He majailivat Tana Torajan mailla, joten paikan nimi muodostuu sanoista Tana (maa), To (ihmiset/kansa) ja  raja (kuningas). Jännää on myös, että täällä ei telkkarista tule juurikaan muuta kuin indonesialaisia tv-sarjoja, ainoat jenkkituotteet ovat muutamat leffat silloin tällöin. 

 Tänä iltana lähdetään yöbussilla siis pikkureissuun kohti merkillistä Tana Torajaa – ja kyllä, matkustetaan kahdeksan tuntia nähdäksemme hautajaiset. Juhla on kestänyt nyt nelisen päivää ja ensimmäinen puhveli on teurastettu, mutta vielä me ehditään, sillä siellä päin hautajaisia juhlitaan pari viikkoa. Mr Lalan oppilas Francis on siellä tällä hetkellä, joten hän on luvannut tulla meitä vastaan bussiasemalle ja tietää jonkun ison talon, jossa voidaan yöpyä. Tästä tulee jännää!

Pikku huomautuksena muuten, että tänään on kaksi kuukautta reissussa täynnä! Tuntuu jo ikuisuudelta, ja vielä viisi kuukautta jäljellä, mahtavaa! 

ps. Roosa, minulla on sinulle mies täällä odottelemassa, varailehan lentoja Sulawesille! Minun ainoana sinkkukaverina sulla on vähän vaarallinen asema tällä hetkellä ;) Kaveri  osaa sanoa suomeksi jo mm. ”Oletko nainen vai enkeli” ja ”näytät syötävän hyvältä tänään”. ..